Hilma - Yarracitta Kirppukiwakiwa
s.26.5.2006
Hilma on 26.5.2006 syntynyt punainen narttupinserinalku, viralliselta nimeltään Yarracitta Kirppukiwakiwa. Lempinimiä lapselle on jo kertynyt monta Himputista Himmeliin, Himpsaan ja Himppa-Pimppaan. Jälkimmäisten nimien käyttämistä julkisilla paikoilla pyrimme kuitenkin välttämään, mutta kotioloissa pentu tuntee ne hyvin.
Hilma on osa Suomen Kennelliiton hyväksymää pinseri-snautseri -risteytysprojektia, jossa pinsereiden suppeaa geenipoolia on pyritty parantamaan snautsireveren avulla. Hilmasta on siis 1/8 snautseria, ja sen Nikki-mummon isä on pippuri-suolan värinen snautseri. Päälle päin sitä ei kyllä Hilmasta näe. Ainakaan snautseriveren ei pitäisi olla Hilman näyttelyuran esteenä, koska Hilma sisaruksineen on muiden risteytyspentujen tavoin rekisteröity pinseriksi, vaikkakin 3. polvi menee vielä erikoisrekisteriin.
Hilmasta on tavoitteena Tanelin tavoin leipoa pelastuskoira, toteutumisaste jää nähtäväksi samoin kuin Tanelinkin kohdalla. Toistaiseksi treenit ovat olleet makkararinkiä ja –jälkeä, ihmisten pussailua ja tottiskentällä leikkimistä. Osaa Hilma kuitenkin jo tulla sivulle perusasentoon ja seurata käsimerkein avustettuna, ja istuminen sujuu palkan herkullisuudesta riippuen ja alle viisikuisen pinserin keskittymiskyvyn huomioon ottaen oikein hyvin. Käskyt ”alas”, ”ei” ja ”nukkumaan” ovat myös tassussa aika hyvin.
Hilma rrrrrrrrrrrrrakastaa ihmisiä; isoja, pieniä, nuoria, vanhoja. Hilma on kova tyttö pussailemaan, kaikkea pitää maistella kielellä seinistä ihmisiin ja metsästä löytyviin sieniin. Kaikki syötävä on myös superkivaa, metsässä on kiva syödä sammalta, kissanhiekkalaatikoista ja pihalta löytyy haudattuja aarteita ja tietysti kaikki oikeakin ruoka on hyvää. Hilman paras kodin ulkopuolinen leikkikaveri ja suuri idoli on dalmatialainen Mooda, jonka kanssa on kiva nujuta, vaania ja juosta kilpaa. Koirapuistossa ja yhteislenkeillä kyllä kaikki koirat ovat kivoja, ainakin jos turvamies-Taneli on henkisenä tukena mukana, mutta hihnassa lenkillä ollessa ei ainakaan toistaiseksi ole tarvinnut koirien takia minkään sortin kohtauksia järjestää. Kotona on kiva rääkätä Tanelia ja Kerttu- ja Väinö-kissoja, Kyöstin jättää yleensä fiksusti omaan ylhäisyyteensä.
Hilmalla itsellä ei hampaiden vaihtumista ja lähes sisäsiistiksi oppimista lukuunottamatta ole juurikaan mitään. Hilma sai ensimmäisestä penikkatautirokotteesta melko vakavan rokotusreaktion epileptisine kohtauksineen, mutta siitä kortisonilla toivuttuaan on ollut taas ihan normaali koiranpentu. Tehosterokote ei enää aiheuttanut oireita. Voimme kuitenkin jatkossa laittaa kaikki Hilman töppäilyt tuon rokotusreaktion ja mahdollisen lievän aivotulehduksen piikkiin; omistajissa tai koulutuksessahan ei tietenkään tule ikinä olemaan mitään vikaa ;-) ”Se on vähän vajaa kun sillä oli se rokotusreaktio...”
